Kirjoitusfiilistä ei näköjään tule, vaikka kuinka odottaisin. Väännetään siis pakolla, koska jo pelkästään lääkityksen aloittamisesta olisi hyvä saada jotain kirjoitettua muistiin.

Viime viikot ovat menneet jonkin sumuverhon takana tai hidastetussa filmissä. Näen joskus unia, joissa hoputan itseäni juoksemaan, mutta en pysty liikkumaan mihinkään. Nyt on samanlainen olo, paitsi olen hereillä.

Aamuahdistus on helpottanut ainakin vähän. Tosin en ole paljon tehnyt töitäkään eli en tiedä, mistä mikäkin johtuu. Ruokaa tekee mieli koko ajan enkä pysty erityisen hyvin vastustamaan pään nollaamista hillittömällä voileipäkasalla. Maha on jatkuvasti kipeä ja turvonnut, mutta olen niin tottunut siihen, että en jaksa välittää.

Haluaisin takaisin innon johonkin. Vaikka edes salitreeniin tai terveelliseen syömiseen. Että saisin jonkin asian omaan hallintaani.

Psykiatrin mielestä lääkitystä kannattaa jatkaa ainakin pari kuukautta. Hänen mielestään oli hyvä merkki, että aamuahdistus on vähentynyt ja olen huomannut pientä joustavuutta ajattelussani.

Epäilen edelleen vahvasti lääkkeen hyötyä, mutta ei elämä ilman lääkettäkään kovin erikoista ollut.

Toukokuussa koin paljon hyvää. Olin pari kertaa ystävien kanssa rannalla ja onnistuin raahaamaan itseni sukulaistytön lakkiaisiin. Tapasin vuosien jälkeen äidin sukulaisia, jotka heti ensimmäiseksi moittivat, kun minusta ei koskaan kuulu mitään. Töksäytin ystävällisesti, että eipä ole teistäkään kuulunut vuosiin. Tuli hiljaista.

Terapeutin etsiminen on työlästä. Kukaan ei vastaa tiedusteluihin tai kaikilla on paikat täynnä. Viikon päästä tapaan yhden terapeutin, mutta psykiatrini oli sitä mieltä, että kyseinen ammattilainen tuskin on tarpeeksi pätevä minulle. Great.

En päässyt opiskelemaan, joten syksy näyttää siltä osin kovin tyhjältä. Balin-matka pyörii vaihtelevasti mielessäni, mutta en usko, että tässä kunnossa kannattaa yksin lähteä pidemmäksi aikaa pois. Mutta näinkin elämä tuntuu lipuvan ohitseni tasaisen tappavaan tahtiin.

Jaksan silti pitää itseni melko myönteisenä. Nauran paljon ja uskon, että kaikella on tarkoitus ja jossain vaiheessa elämä kääntyy iloisempaan suuntaan.