Olen sen verran itkeväinen ihminen, että listaa ei kannata edes aloittaa. Oikeastaan kaikki mitä edelliseen päivään kirjoitin, kuuluu tähänkin. Erityisesti itkettää Mika ja äiti ja kaikki mikä heihin liittyy eli about koko elämä. Myös itkevät lapset ovat herkkä kohta. Ja se, että joutuu katsomaan toisen surua ja tuskaa pystymättä auttamaan mitenkään.

Nyt viikonlopun aikana on itkettänyt kovasti Olavi Uusivirran ja Anna Järvisen Nuori ja kaunis -kappale. Heillä molemmilla on kauniit äänet, mutta yhdessä niistä tulee aika rosoista kuunneltavaa. Laulusta tulee jostain syystä Mika mieleen. Kylmät väreet.

Terapeutti muuten oli tyytyväinen, kun otin siskon huutamisen ja viime viikonloppuna Mikasta puhumattomuuden esille. Hän sanoi, että nyt olet sanonut ääneen, mitä olet halunnutkin sanoa. Olet enemmän Viivi. Näinhän se on.