Kuluneet viikot ovat olleet haastavia. Naapuri on edelleen kuvioissa, vaikka joka toinen päivä mietin, miksi ja mitä järkeä. En pysty kertomaan hänelle kaikkea. Hänellä on tosi kovia ja karkeitakin mielipiteitä.

Viimeksi perjantaina juttelimme siitä, miten hän ei voi ymmärtää, että on olemassa masentuneita ihmisiä ja ihmisiä, jotka sairastuvat burnoutiin. Aiemmin hän on kertonut, ettei käsitä, miksi maailmassa on lihavia ihmisiä, koska laihduttaminen on niin helppoa.

Naapuri puristelee käsivarsiani ja lantion seutua. Kysyin häneltä kerran, teetkö oikein pihtimittausta (rasvaprosentista). Mies nauroi ja kielsi asian, mutta ei se oikein perinteisestä kullan silittelystä mennyt eikä mene. Odotan, milloin hän alkaa kertoa laihdutusvinkkejä ja miten reagoin, jos näin tapahtuu.

Suurimmaksi ongelmaksi on noussut seksi. En viitsi levitellä hänen asioitaan, mutta mistään ihan helpoista jutuista ei ole kyse. En tiedä, miten kaiken voi ratkaista. Oikeasti olen aika neuvoton tällä hetkellä, vaikka useimmiten keksin aina jotain, mitä voisi kokeilla.

Seksi on yksi iso alue, jossa en voi olla oma itseni. Tunnen oikein, miten pienennän ja yritän hillitä itseäni. Todennäköisesti etsin seksikumppanin jostain muualta, tai periaatteessa olen niin jo tehnyt.

Masentunut olo ja viikkojen aikana kasvanut henkinen paine johtivat lopulta siihen, että romahdin töissä perjantaina. Minulle osui yksi uhkaava ja sairas asiakas. Sain hoidettua tilanteen niin, ettei kenellekään onneksi sattunut mitään. Kun sain ohjattua asiakkaan ulos, romahdin. Ehdin takahuoneeseen, ennen kuin purskahdin itkuun. Pari työkaveria ja esimies (great!) tulivat perässä ja kävimme tilannetta yhdessä läpi.

Esimiehen kanssa oli jo keväällä puhetta, että minulla on terveyden kanssa ongelmia. Hän ymmärsikin tilanteen täysin ja sanoi, että kukaan ei olisi voinut hoitaa asiakastilannetta yhtään paremmin. Ei paljon lohduta.

Nyt tiedän, että minua tarkkaillaan entistä enemmän töissä. Työkaverit miettivät, saako se taas kohtauksen ja pomo seuraa varmasti aiempaa tarkemmin, miten pärjään. Ei tunnu yhtään kivalta ja hävettää, että en kyennyt hillitsemään itseäni.

Kaiken lisäksi oikeassa lonkassani on ilmeisesti bursiitti tai sitten seitsemän vuoden takainen pakaravaiva on tehnyt paluun. Tänään kävin lähikaupassa ja itku tuli jo menomatkalla, kun sattuu niin paljon. En pysty treenaamaan jalkoja, mikä on tässä masennustilassa katastrofi. Mutta näillä mennään.