Serkun kanssa käymäni keskustelun jälkeen olen alkanut miettiä, pitäisikö tästä lähteä sairaalaan. Saisin luultavasti lähetteen, jos vain pyytäisin. Olen luvannut itselleni, että yritän parhaani mukaan hakea apua jotta pysyisin hengissä. Tuo sairaalakeikka on vielä kokeilematta. Tosin en tiedä, onko mistään mitään apua, jos ei ole halua parantua. Ja sitä ei ole.

Tänään raahauduin salille ja tuli vain älytön vitutus, kun ei jaksanut tehdä mitään kunnolla. Ja kotimatka pyörällä oli yhtä tuskaa. Tuntui, etten ikinä jaksa polkea kotiin asti. Sitten nukkumaan ja hetkeksi unohtamaan. Istumaan, itkemään, tuijottamaan. Ei tällaista sairaskaan pää enää kovin kauan kestä.