Nyt on käynyt niin, että elämääni on tupsahtanut eräs mies, vaikka en ole mihinkään tällaiseen antanut suostumustani. Heh.

Janne on 40-vuotias upseeri. Hän ei ole ollenkaan sellainen, jonka perään normaalisti kuolaan. Ei siis tumma, pitkä, superlihaksikas, itsekeskeinen kusipää. Janne on ihan hyvännäköinen, tosi symppis, hauska, älykäs, minun pituinen, ei erityisen lihaksikas ja mikä parasta – Mukava. Siis ei mitään vääntöä sperman nielemisestä, ei eksään vertailua, ei painostamista asioihin, joita en halua tehdä eikä vittuilua siitä, kun en saa orgasmia. Ylipäätään ei vittuilua mistään.

En ole ikinä tiennyt, että Jannen kaltaisia miehiä on olemassa. Olen niin puulla päähän lyöty, että olen pari päivää kulkenut suu auki ihmettelemässä tapahtunutta.

Näimme Jannen kanssa ensimmäisen kerran ennen reissuani. Homma meni kuten yleensä eli hän häkeltyi antamastani suuseksistä ja ihastui minuun. Meidän piti nähdä vielä lähtöpäivänä, mutta peruin viime hetkellä, koska oli niin paljon muutakin tekemistä kuin panna jotain miestä.

Reilun parin viikon reissun ajan kirjoittelimme whatsapissa päivittäin. Hän myönsi heti alkuun ihastuneensa minuun. Minä vitsailin ensin, että noinkohan kaikki johtuisi vaan antamastani hoidosta. Janne myönsi sen, mutta sanoi, että tässä on jotain muutakin.

Nyt olemme nähneet pari kertaa matkan jälkeen, ja Janne tulee taas tänään pyörähtämään.

Sisälläni on liikahtanut jotain. Muistan, miten rikki olin miesten suhteen jo ennen Mikan ja äidin kuolemaa. Oli liian pitkälle menneitä alistamiskuvioita, maksullisia juttuja ja kaikkea ällöttävää. Tein jo vuosia sitten selväksi itselleni, että seksi on fine, mutta kukaan ei enää pääse käsiksi tunteisiini eikä sisimpääni.

Sitten Mika kuoli ja äiti kuoli ja sinetöin lupaukseni kasvattamalla entistä panssaroidumman suojamuurin ympärilleni. Lupasin itselleni, että en enää ikinä päästä ketään ihmistä lähelleni, koska kaikki hylkäävät minut jos ei muuten, niin kuolemalla.

Sitten tulee joku tällainen upseerimies, joka pääsee yllättämään, kun hetkeksi päästän itseni rentoutumaan. Tyyppi vaan tuumaa, että sinun kanssasi taitaa pärjätä, kun vain antaa paljon aikaa ja tilaa. What. Ehkä parasta, mitä kukaan mies on minulle sanonut pitkään aikaan.

Janne tietää jotain elämästäni, ei läheskään kaikkea. Eilen hän kysyi, mitä rannetatuointini tarkoittaa. Kysyin, haluaako hän oikeasti tietää ja halusi. Kun kerroin, että se tarkoittaa kuolemaa, Janne otti asian melko neutraalisti. Emme puhuneet tatuoinnin taustoista sen enempää. En kokenut siihen tarvetta, koska tällä hetkellä kaikki on hyvin.

Seksi on hyvää. Tuntuu oudolta panna miestä, jonka lähellä on hyvä ja rento olla. Kai se on suurimmalle osalle ihmisistä lähinnä itsestäänselvyys ja panemisen edellytys, mutta minulle ei. Ja sekin on outoa, että Janne ei painosta minua mihinkään.

Olen onnistunut olemaan niin rennosti ja oma itseni Jannen vieressä, että olen tyydyttänyt itseäni jo useita kertoja hänen katsellessaan. Luulen, että nuo hetket jossain määrin korvaavat sen, että seksi itsessään ei johda orgasmiin. Toisaalta uskon, että Jannen kanssa siihenkin voisi olla mahdollista päästä.

Janne kirjoitti eilen illalla, että hän on todella ihastunut minuun. Olen sanonut, että menen tunneasioissa aivan lukkoon ja että olen tosi varautunut enkä pysty avautumaan tunteistani. Olen kyllä myöntänyt, että tykkään hänestä ja samaan syssyyn todennut, että tässä vielä särkyy jommankumman tai molempien sydämet.

Minusta ei ole perinteiseen parisuhteeseen. Tosin ei sellaisesta ole mitään puhuttukaan. Jotain erityistä meidän välillä silti on. On vaan niin hyvä olla toisen lähellä ja silitellä ja pitää hyvänä. Mietin jopa, että uskaltautuisin ottamaan hänet joku kerta luokseni yökylään. Siis apua, nyt hoitoon ja äkkiä!

Jutun otsikko muuten on erään työkaverini kommentti. Hän sanoi sen minulle kerran, kun vaahtosin mieskuvioistani. Jotenkin osuva tähän hetkeen kaikin puolin.