Rintasyöpähoitojen päättymisestä on pian kolme vuotta. Välillä mietin, oliko minulla oikeasti syöpä vai kuvittelinko kaiken. Sitten katson epäsymmetrisiä, implanteilla paikattuja rintojani ja ylävartalossa näkyviä tatuointimerkkejä ja muistan varsin hyvin elämäni top3:een kuuluvan tragedian.

En tiedä, miten selvisin koko rumbasta näinkin järjissäni. Olin satavarma, että elämäni on lopullisesti pilalla enkä ikinä toivu tai koe enää onnen hetkiä. Mutta onnen hetkiä on ollut paljonkin. Joitakin kertoja olen kokenut niin suurta riemua pelkästä hengissä olemisesta, että olen meinannut seota.

Muistan kun isä joskus äidin kuoleman jälkeen sanoi, ettei ole koskaan tuntenut tällaista riemua. Hän oli silloin juuri tavannut nykyisen vaimonsa. Olin onnellinen isän puolesta ja mietin, etten koskaan voi tuntea noin. Sitten kun se riemu osuu hiton raskaiden vuosien ja vuosikymmenien jälkeen omalle kohdalle. Se on hullua.

Palasin seksityöhön heti sädehoitojakson jälkeen. Se oli hirveää, mutta palo omaan seksikuplaan ja rahan tekemiseen ajoi minut takaisin asiakkaiden pariin. Asiakaskunta vaihtui jonkin verran ulkonäön muuttumisen ja miksei monen muunkin syyn takia. Silti uusia asiakkaita tuli ja riitti niinkin paljon, että tein myyntiennätyksen vielä saman vuoden puolella. Siis huomattava kuukausimyynti hajonneella mielellä ja järkyttävillä rinnoilla. Toinen rinta roikkui tyhjänä ja venyneenä alempana ja toinen oli leikelty kasvaimista ja kovettunut sädehoidosta.

Syöpä vei lopulta työnilon, ja nykyään teen seksityötä pelkästään rahan vuoksi. Toki nautin edelleen miesten huomiosta ja välillä sattuu kohdalle hienoja kohtaamisia ja keskusteluja. Mutta alkuaikojen himo tehdä työtä on kadonnut. Luulen, että mielenterveyskin katoaa, jos en tajua kohta lopettaa.

Ihastuin pari vuotta sitten yhteen asiakkaaseen, joka ihastui ensin minuun. Sanotaan häntä Kinderiksi. Meillä oli noin vuoden kestävä hyvin raastava suhdeviritelmä, jonka kolhuista toivun edelleen.

Kinder osoittautui alkoholistiksi ja sairaalloisen mustasukkaiseksi mieheksi, joka muistutti lähes päivittäin, että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta työni takia. Hän jätti minut säännöllisesti ja yhtä säännöllisesti otin hänet takaisin, koska fyysinen vetovoima ja meidän seksienergia oli jotain sekopäistä. Kinder kertoi avoimesti häpeävänsä minua ja etsi koko ajan parempaa naista itselleen. Otin kaiken paskan vastaan ja toivoin, että jotenkin universumi järjestäisi asiat ja saisin pitää hänet.

Lopullinen ero tuli vuosi sitten, kun hän löysi etsimänsä ja lopetimme jossain määrin yhteistuumin yhteydenpidon.

Sydämeni särkyi niin pahasti.

Kaikki muuttui viime marraskuussa, päivälleen kolme vuotta syöpädiagnoosista. Lähdin kavereideni kanssa yksiin juhliin ja tapasin Körden.