”Haluaisin olla maapallolla se henkilö, joka olisi ainoa, jonka mielipiteellä on sinulle väliä. Mut mä oonkin romantikko ja uskon mahdottomiin asioihin. Mut hei, hyvin sä oot murentanut mun luuloja. Sen sanon, että sen huomaa kilometrin päähän, että et ole ikinä ollut rakastunut. Toivottavasti vielä joskus olet.” (Körde 13.3.2026)

Tilanne kärjistyi Körden kanssa entisestään, kun lähdin työkeikalle toiseen kaupunkiin. Körde oli omalla reissullaan ja hajoili iltaisin hotellihuoneessaan milloin mistäkin.

Kaikki sai alkunsa siitä, kun yksi ulkomaalainen asiakas arvosteli ulkonäköäni ensimmäisenä työpäivänä. Yleensä pystyn ottamaan työroolissa kaiken vastaan, mutta nyt olin valmiiksi rikki Körden katoamistempusta ja sen jälkiselvittelystä. Työreissulla oli muutenkin pieniä alkuhankaluuksia.

Tällä kertaa asiakkaan kommentit olivat siis liikaa ja olin aika hajalla ensimmäisenä iltana. Mietin, kerronko Kördelle tilanteesta vai en. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo siinä kohtaa, jos minä jouduin miettimään, voinko kertoa Kördelle jotain.

Tein virheen ja kerroin, mitä asiakas oli sanonut. Kerroin, että itken asunnossa, kun tuntuu niin pahalta sekä ne kommentit että koko työkuvio.

Körde jaksoi ensin tsempata. Aistin jopa lievää empaattisuutta hänen suhtautumisessaan. Sitten heti perään hän hermostui.

Nopeasti tilanne kääntyi niin, että Körde on se, joka kärsii ja joka tarvitsee erityistä huomiota, koska hänellä on niin paska olo minun takiani.

En vieläkään käsitä, miten keskustelu yhtäkkiä kääntyi aivan päälaelleen.

Körde oli vihainen, koska loukkaannuin asiakkaan haukuista ja välitin jonkun muun kuin hänen mielipiteestään. En olisi saanut olla niin herkkä ja pahoittaa mieltäni, koska muiden kuin Körden mielipiteellä ei pitäisi olla mitään väliä.

Tästä loogisena jatkona Körde päätteli, että työ onkin oikeasti minulle ihan vitun tärkeää, vaikka olen sanonut tekeväni sitä vain rahan takia.

Jossain kohtaa en enää tiennyt, mitä tapahtuu ja miltä minusta saisi tuntua. Selvää oli, että kaikki mitä sanoin, oli väärin ja minä olin syypää siihen, että Kördellä meni hermot.

Ja tämä koko kuvio lähti siis siitä, että asiakas haukkui ulkonäköäni, minä pahoitin mieleni ja menin avautumaan pahasta olostani Kördelle.

Loppureissu ei mennyt yhtään paremmin. Jännite Körden ja minun välilläni kasvoi ihan hulluksi. Eilen jo itkin ystävälle ääniviestissä sitä, miten täydellisesti Körde laittaa kaiken, siis ihan kaiken, minun syykseni.

Körden höykytys sekä viesteillä että puheluissa oli sitä luokkaa, että aloin itsekin epäillä ja lopulta uskoa, että kaikki tosiaan on minun syytäni. Mitä tahansa hänelle sanoin puhelimessa tai viesteillä, se oli aina väärin. Hän käänsi asian niin, että pimitän asioita enkä avaudu hänelle. Kun yritin sanoa vastaan, hän joko tyrmäsi minut täysin tai ei kommentoinut viesteihini sanallakaan. Yhden puhelun lopetin kesken kaiken, koska en kestänyt kuunnella hänen raivoamistaan.

Körde sanoi tänään, että häntä ei haittaa työni. Päinvastoin se kuulemma kiihottaa häntä, mutta hän pelkää saavansa minulta seksitauteja. Nyt Körde miettii, voiko hän koskea enää minuun millään tavalla ja voidaanko tästä jatkaa yhdessä.

Niin. Sellaista.

Näemme Körden kanssa huomenna. En tiedä, miten kestän, jos hän alkaa täällä raivota ja syytellä minua. Toki raivoaminen on minun näkemykseni. Omasta mielestään hän vain korottaa ääntään.

Ja ettei tilanne olisi turhan yksinkertainen, ihanat hormonini ovat ihan ylikierroksilla. Mietin vain, miltä tuntuu, jos ja kun Körde huomenna hermostuu ja panee minua jollain hullulla vimmalla. Huh.