Kepeä räkätauti ja koko viikonlopun kestäväksi suunniteltu ruokaöveri on haastava yhdistelmä jopa minulle. Perjantaina läksin töistä vesisateessa pyöräillen kohti keskustan kauppoja, koska piti käydä ostamassa irtokarkkeja. Samalla tuli sinetöityä se, että harvinainen viikonloppuvapaa sujuu niistellessä. Great.

Eilen söin 2 kaurapuikulaa, 150 grammaa suklaata, 5 porkkanasämpylää, yhden vadelmariisijogurtin, kaksi muuta jogurttia, loput perjantain irtokarkeista, 4 Actimel-juomaa ja 220 grammaa pullaa. Luultavasti jotain muutakin, mutta en enää muista.

Tänään kävin ostamassa 250 grammaa pullaa, 200 grammaa suklaata, 4 karjalanpiirakkaa ja juustopatongin. Eilisestä on aika huono olo, mutta syömishimoni tuntien, syön varmasti kaiken iltaan mennessä.

Viimeiset kolme kuukautta (eli kolme mittauskertaa) olen oikonut mutkia ja kaunistellut painolukemia valmentajalle. Käyn siis mittaustilanteessa puntarilla itsekseen ja valmentaja laittaa minun kertoman lukeman ylös ja tekee pelkästään pihtimittaukset. Hän on fiksu nainen, joten en usko, että ympäripyöreät selitykseni "hiilareitten" syönnistä ovat menneet läpi.

Mutta ei se mitään – maantaina alkaa The Dieetti.

Olen yhdessä nettivalmennuksessa, jossa kysyttiin kerran, mitä sanoisit hyvälle ystävällesi, jos hän olisi samassa tilanteessa kuin sinä. No jaa. Mene hyvä ihminen hoitoon, ennen kuin syöt itsesi hengiltä. Elämä valuu ohi, kun mietit vain, mitä kaikkea hyvää voit töiden jälkeen ostaa kaupasta, ennen kuin sulkeudut tunkkaiseen yksiöösi syömään. Onko ihme, että olet yksin, yksinäinen yksiössäsi, kun ruoka menee aina kaiken muun edelle?