Tänään olen kiitollinen siitä, että eilen illalla kävelin iltavuorosta hymyssä suin kotiin. Tai oikeastaan välillä naureskelin ääneenkin. Töissä on yksi saatanan seksikäs 45+ mieshoitsu, joka saa minut ajoittain muistamaan, että olen elossa vaikka haluaisinkin kuolla. Ilmassa on sähköä.

Eilen tuli entiselle köyhälle sen verran rahaa tilille, että Kelan perimät tuet sain helposti maksettua. Vaikka en pääse nyt reissuun, tiedossa on jotain parempaa. En vielä tiedä mitä. Erityisen kiitollinen olen eräälle päiväsairaalakaverilleni, joka tietämättään saa minut fb-päivityksillään ravisteltua irti synkkyydestä ja jatkuvasta väsymyksen tuskailemisesta. Asiani ovat lopulta tosi hyvin, vaikka en kaikkeen täysin tyytyväinen olekaan. Olen päässyt irti sitkeästä masennuksesta, itseruoskinnasta, 24/7 vihan ja katkeruuden kokemisesta, jostain karmivasta olotilasta tähän nykyhetkeen, jossa asiat ovat järjestyksessä. Jos aina töiden jälkeen väsyttää, ehkä se on sen arvoista. Kaikki loppuu aikanaan.