Levoton olo. Sydän hakkaa. Rinnassa ei ole tyypillistä ahdistavaa painon tunnetta, vaan rinnassa pyörii. Vaikea keskittyä mihinkään muuhun kuin miesten bongailuun. Selaan netti-ilmoituksia, vastaan, ehdottelen, odotan vastauksia. En ole pariin viikkoon nukkunut kunnolla, koska levottomuus. Päiväunet ovat vähentyneet yli puolella, koska mieli juoksee rinkiä. Salilla tuntuu, että energiaa riittäisi vaikka muille jakaa. Kunhan vaan saan reisiin muotoa ja pakaroihin pyöreyttä, että tuntuu paremmalta, kun joku mies koskettaa. Välillä joudun pakottamaan itseni syömään, koska minulla ei ole tyypilliseen tapaani jatkuvasti nälkä. Ihan hullun rauhaton olo.

Eilen tapasin hotellissa yhden miehen. Ei ollut tasan ollenkaan minun tyylinen, mutta oli pakko jatkaa ja mennä sänkyyn. Miten hyvältä tuntui olla miehen ihailemana. Kuulla, että näytän upealta. Kaunis. Upeat pakarat. Hyvä kroppa. Tästä saan itsetunnon nostoa seuraavaa miestä varten. Melkein voisin laittaa jo viestiä sille viikonlopun vessapanollekin, mutta järki pelaa vielä ja sanoo ei.

Sisko kertoi tänään olevansa huolissaan minusta. Oletko oikeasti kunnossa. Luulen, että olen. Sairaanhoitaja minussa sanoo, että taitaa olla hypomaniaa meneillään, mutta minä sanon, että fine with me. Nyt menen enkä meinaa, kun kerrankin on virtaa.