Hyviä päiviä tulee niin harvakseltaan, että pakko heti kirjata yksi niistä ylös.

Näin aamukahvin jälkeen Karvamiestä. Meillä oli oikein kiva parituntinen. Miehellä on jokin erityinen taito rentouttaa minut täydellisesti pelkällä silittelyllä. Silittelyyn meidän touhut usein jäävätkin, koska hän on niin stressaantunut, että seksistä ei aina tule mitään. En ole koskaan tavannut miestä, jonka käsistä lähtisi noin voimakkaat energiat. Havahdun usein siihen, että en ole hengittänyt ikuisuuksiin. Vaivun jonnekin niin syvälle.

Kun Karvamies oli lähtenyt, huomasin, että Pillunnuolija oli laittanut viestiä. Hän pyysi minua kylään ja ehdotti, että lähtisimme metsään kävelemään. Kutsu tuli kuin tilauksesta, sillä olen haaveillut, että pääsisin näin upeilla loppukesän keleillä ulos asunnostani. Yksin se on tosi haastavaa.

Kävelimme kahdeksan kilometrin metsälenkin ja oli tosi kivaa. Aiemmin viikolla kerroin miehelle masennuksestani ja nyt hän kyseli aiheesta lisää. Juttelimme muutenkin kaikkea mahdollista, mitä emme yleensä tee. Lähinnä toiminta on rajoittunut sänkypuuhiin.

Reippailun jälkeen mies olisi halunnut viedä minut syömään ravintolaan tai ainakin lämmittää saunan tai grillata jotain. Kerroin tiukasta ruokavaliostani eikä tyyppi pysynyt yhtään kärryillä. Harva tosin pysyy. Sen verran erikoisesti taas vaihteeksi syön.

Sunnuntain dinnerin suhteen päädyimme lopulta siihen, että mies lämmitti itselleen superällöttävän lihapiirakan ja minä vedin ison lautasellisen vesimelonia.

Ihmettelen ihan, kun viihdyin miehen seurassa jopa viisi tuntia. Kun makoilimme miehen leveällä sängyllä, mietin, että tässä on oikeastaan tosi hyvä olla. Pillunnuolija pyysi minua jäämään yöksi, mutta tulin kuitenkin kotiin. Kotimatkalla mies pysähtyi ostamaan minulle punaisen ruusukimpun. Aikamoista.