Löysin tällaisen pätkän, jonka olen kirjoittanut kirjoitusterapiaryhmässä 8.10.2008.

"Mietin joskus, minkälaista olisi elää sellaista normaalia elämää kuin esimerkiksi siskoni ja ystäväni elävät. Käydä töissä tai opiskella ja miettiä jotain muuta kuin omaa kuolemaa. Se tuntuu mahdottomalta, kun tätä masennusta ja pahaa oloa on kestänyt niin kauan."

Voi ystävä rakas, enää ei tarvitse miettiä. Ei ole tarvinnut pitkään aikaan.

Sain muuten lopputyöstäni arvosanaksi täydet viisi. Ne jotka tietävät aiheen, ymmärtänevät, miten paljon muusta on kyse kuin numerosta.