Kävin viime viikolla työhaastattelussa yhdessä mielenterveyspuolen paikassa. Olin edellisiltana ihan varma, että saan paikan ja menin kohtalaisen rentona haastatteluun. Haastattelu meni lopulta omasta mielestäni aivan persiilleen enkä saanut mitenkään muotoiltua, kuinka kiinnostunut olen kyseisestä työstä ja mitä minulla olisi annettavaa mielenterveysasiakkaiden hoitamisessa.

Työhön haastateltiin yhtä henkilöä minun lisäkseni. Osastonhoitaja soitti myöhemmin, että he olisivat ottaneet ehdottomasti minut, mutta toisella hakijalla oli enemmän työkokemusta. Osastonhoitaja toisti parikin kertaa, miten hyvän vaikutuksen olin tehnyt haastattelussa ja mietin, että kai minä olen vain niin kriittinen itseäni kohtaan.

Eilen ehdin sopia entiseen työpaikkaani kahdeksan keikkavuoroa. Kurkkua alkoi jo hiukan kuristella, kun mietin, että en pysty enää menemään sinne ja tekemään sitä vessatus-vaipatustyötä sellaisella kiireellä, että ei edes muutamaa minuuttia ehdi asiakkaiden kanssa jutella. Äärimmäisen turhauttavaa.

Aamulla soi puhelin. Toinen minua haastatelleista hoitajista soitti mielenterveyspolilta ja kysyi, voisinko sittenkin tulla heille töihin. Työhön valittu henkilö oli häipynyt parin työpäivän jälkeen ja ilmeisen kaoottiselta heidän tilanteensa nyt vaikutti. Haastattelija tuntui olevan aidosti pahoillaan siitä, että he eivät heti valinneet minua. Mietin muutaman tunnin (tai no en miettinyt) ja otin paikan vastaan.

Kyseessä on siis vain maaliskuun kestävä sijaisuus, mutta se on juuri sopiva testi minulle, miten pärjään ja haluanko oikeasti mt-puolellekaan hoitajaksi. Arkirytmi muuttuu melkoisesti, koska kyseessä on päivätyö. Ihan surettaa, kun en pääse enää aamusalille ja joudun menemään treeneihin juuri pahimpaan ruuhka-aikaan.

Mutta. Oikeasti olen tosi kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja käänteestä. Tuskin kukaan lähipiiristäni (ja minä itse viimeisenä) olisi uskonut, että toivottoman sairaasta mielenterveyspotilaasta tulee lopulta psykiatrinen sairaanhoitaja, joka vielä saa mielenterveyspuolelta työpaikan. Ihan hurjaa.