Jokaisella sinkkunaisella pitäisi olla oma Karsa. Karsa nimittäin onnistui taas kerran piristämään ja hemmottelemaan minua viikonloppuna niin, että unohdin tunneiksi kurjan oloni.

Yövyimme hienossa viiden tähden hotellissa, jossa palvelu oli huippua. Söimme ja joimme ja pidimme lyhyen session Karsan naisystävän kanssa. Loppuajan olimme kahdestaan, ja täytyy sanoa, että arvostan nykyään miestä huomattavasti enemmän kuin alkuaikoina kuusi vuotta sitten. Miehellä on vähän omituinen huumorintaju ja hän sanoo tosi suoraan asioita, mutta samalla hänellä on sydän paikallaan ja hän on jaksanut kiitettävästi kuunnella vuodatustani Jannesta.

Janne päätti viikon kestäneen viestihiljaisuuden eilen illalla. Kyseli, mitä kuuluu ja kertoi, että on nyt taas kunnossa. En laittanut muuta kuin kysyin vaan, mikä hänellä on ollut. Flunssa tai jotain.

Tänään Janne ehdotti, että hän tulisi käymään. Siinä vaiheessa tiesin hetkeni tulleen. Sanoin miehelle, että en kestä enää tätä enkä halua nähdä häntä. Janne sanoi ymmärtävänsä, mutta ehdotti, jos voisimme kuitenkin jatkaa ystävinä. Vastasin ensin, että katsellaan, mutta korjasin perään, että turha tätä on pitkittää millään ystävyydellä.

Sitten tyyppi tempaisi vielä, kävisikö viimeinen pano. Tuo kommentti tipautti taas vauhdilla maan pinnalle. Nyt ei ainakaan ole mitään jossiteltavaa sen suhteen, mitä Janne on minusta halunnut. Pilluhan se jokaisen miehen mielessä ilmeisesti vaan on. Nyt Janne on yrittänyt kerran soittaa perään, mutta tämä oli tässä. Minä haluan ja ansaitsen jotain parempaa kuin sen, että olen vain joku saatanan pillu jollekin miehelle.