Kiitos maailmankaikkeudelle kuluneesta vuorokaudesta.

Toteutin eilen jokaisen masentuneen kauhuskenaarion eli otin itseäni niskasta kiinni. Ostin ennakkoon lipun yhteen elokuvaan ja menin päivänäytökseen ihmisten ilmoille.

Jo aamusta oli sellainen olo, että tästä tulee ihan hyvä päivä ja tänään saan seksiä, mutta en vielä tiedä, keneltä.

Elokuva oli vähän kökkö, mutta kyllähän sitä miesnäyttelijää katsoi mielellään. Elokuvista jatkoin Marin kanssa syömään. Aika lottovoitto, että onnistuimme löytämään sellaisen ruokapaikan, josta me molemmat lievästi ruokarajoitteiset saimme syötävää.

Mari on huippu. Hän opettaa minua puhumaan suoraan ja rehellisesti asioista. Mikä onni, että meidän hieman haastava rantalomamme avasi pikkuhiljaa tällaisen ystävyyden. Tässä taas näkee, miten kannattaa luottaa ja avata sisintään, vaikka se tällaiselle erakolle kohtuu vaikeaa onkin.

Myöhäisellä lounaalla aloin pallotella kahden miehen välillä. Tapaisinko yhden ärsyttävän tyypin vuosien takaa vai uuden tuttavuuden, jonka kanssa olemme tammikuusta asti suunnitelleet treffejä. Marin avustuksella päädyin oikeaan vaihtoehtoon eli tähän uuteen tuttavuuteen.

Maha tuli lounaan jälkeen kipeäksi, joten mietin, mitähän illasta tulee. Kyllä siitä hyvä tuli ja monta kertaa. Hah.

Ostin itselleni kiiltävät keinonahkaleggingsit ja pyörin peilin edessä arvioimassa, voinko laittaa ne jalkaani. Olin jo vaihtamassa pöksyjä johonkin tavanomaisempaan, koska mietin, näyttävätkö reiteni ja takapuoleni liian suurilta. Sitten ajattelin, että tämä on minun kroppani ja jos jotain haluan päälleni pukea, puen. Ei selittelyjä.

Kiiltopökät olivat lopulta menestys.

Ilta oli huikea. En voi kertoa miehestä paljon yksityiskohtia, koska hän on tarkka asioistaan. Sen verran paljastan, että älykkyys ja lihakset voivat osua samaan pakettiin. Ja siihen päälle meillä oli erittäin samankaltainen seksienergia, jota työstimme lopulta yöyhteen asti.

Mies (sanotaan vaikka Mikko) jäi siis yöksi, vaikka mietin, miten pärjään mahani kanssa ja pystynkö nukkumaan vieraan miehen vieressä. Totesin, että jos elämä nyt huutomerkin kanssa antaa minulle jopa yön ajan läheisyyttä, olen hullu, jos en sitä ota vastaan.

Panimme kuusi tuntia pienillä keskustelutauoilla ja tuosta ajasta annoin miehelle suuseksiä noin pari tuntia. Ai että. Mikko oli ihan ihmeissään, miten joku nainen voi tykätä noin paljon suihinotosta. Tuo setti oli melkein jo verrattavissa siihen, mitä Samin kanssa on ollut.

Parasta suihinotossa on se, kun mies antaa välillä palautetta. Mitä enemmän saan kehuja otteistani, sitä enemmän haluan antaa lisää. Se on vaan niin huippua saada toinen nauttimaan ja kiemurtelemaan hyvästä olosta. Toki se toimii vain, jos on kemiaa.

Paneminen oli ihan ok. Ei se edelleenkään oikein miltään tunnu, mutta pakko saada seksiä, kun haluja on niin paljon. Ja Mikko oli erittäin osuva valinta tähän hetkeen.

Mikko jäi välillä tuijottamaan minua ja kun ilmoitin, etten tykkää tuijottelusta, hän sanoi vain ihailevansa. Mies tykkäsi rinnoistani, mikä teki niin hyvää kolhitulle itsetunnolleni. Hän kosketteli pakaroitani ja sanoi, että ne ovat niin kovat, että saippuakuplatkin kimpoaisivat niistä.

Yöllä mietin, miten kestän sen, että mies näkee minut ilman meikkiä. Sitten ajattelin, että tuskinpa häntä kauheasti kiinnostaa kuuden tunnin panemisen jälkeen, mitä meikin alla on. Ehkä sillä ei ollut merkitystä, mutta minulle se on aina iso juttu.

Illalla tajusin, että Samin jälkeen on elämää eikä hän ole ainoa mies, jonka kanssa kemiat voivat osua täydellisesti yhteen. En jaksa enää surra sen miehen perään, koska siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään.

Meillä oli hienot kahdeksan kuukautta, mutta kaikki loppuu aikanaan. Sitä paitsi luulen, että Samilla on aika paljon omia koukeroita ja käsiteltäviä juttuja. Tuskin hän halusi minua loukata toiminnallaan, vaan jatkoi vain panokuvioitaan samaan malliin kuin tähänkin asti.

En nukkunut viime yönä tuntiakaan. Sydän hakkasi aamulla melkoista tahtia, koska illalla tuli otettua pari viinilasillistakin. Silti väsymyksestä ja tärinöistä huolimatta heipatin Mikon aamulla ja lähdin kävellen keskustaan. Jopa hymyilin itsekseni ja mielessä pyöri ihan muita biisejä kuin niitä viimeaikaisia itkuvirsiä, joita olen itsesäälissäni kuunnellut.

I´m back.