"Kun vaikeudet saavuttavat sellaiset mittasuhteet, että niiden alle on murskautua, on valo jo niin lähellä että sen kajon voi aavistaa." - Tommy Hellsten
 
Olin eilen taas baarireissulla bi-blondin kanssa. Yritin houkutella yhtä miestä vessapanolle, mutta hän jänisti viime hetkellä. Aiemmin illalla mies oli kertonut, miten kaikki naiset alkavat kartella häntä, kun hän kertoo olevansa kahden lapsen isä. Hirveä marina ja selkeä asenneongelma, mitä tulee pikapanoihin ja naisten hoitelemiseen.

Eksyin blondista jossain vaiheessa ja siirryin yksin tanssilattialle. Hyvässä kännissä on mukava tanssia. En muistanutkaan, miten vapauttavalta leijailufiilis tuntuu. Tanssin yhden poliisimiehen kanssa. Olimme juuri lähdössä minun luokse, kun törmäsimme blondiin. Kysyin mieheltä, haluaisiko hän hoidella meidät molemmat, että nyt olisi naista tarjolla. Siinä vaiheessa mies alkoi epäröidä, lähtisikö kuitenkin avovaimokkeensa luokse kotiin turvaan.

Voi saatana, mitä miehiä oli taas liikkeellä. Jos ei pano kelpaa, ei väkisin. Jatkoimme naisten kesken iltaa aamuviiteen saakka.

Rokkitukka pommittaa viesteillä harva se päivä. Nyt hänen egonsa ilmeisesti koki kolauksen, kun blondi ei halunnut häntä viime yönä touhuihin mukaan. Ilmeisesti tuollainen naistenkaataja ei kestä, jos joku kaunis nainen sanookin ei. Mutta joo. Tänään on tullut vähän apeita viestejä mieheltä. Saa nähdä, mihin tästä edetään.

Harjoittelu loppuu onneksi viiden päivän päästä. Olen aivan poikki, väsynyt, turhautunut. Ajatukset harhailevat ties missä, kun pitäisi olla töissä ja samaan aikaan keskittyä lopputyöhön ja muihin kouluhommiin. Mutta lokakuussa helpottaa hieman, ja olenkin suunnitellut sinne mukavia juttuja. Menen moikkaamaan pieniä poikasia ja toivon mukaan näen Piksua ja Päiviäkin lähiviikkoina.

Riitta ei ole vieläkään vastannut sähköpostiini. On toki mahdollista, ettei hän lue posteja kovin usein. Odotellaan ja ihmetellään.