Dieettiä on nyt kulunut onnistuneesti seitsemän päivää. En ole syönyt yhtäkään leipäpalasta tai suklaata tai muutakaan hyvää, vaikka houkutuksia on ollut pilvin pimein. Lähdin vielä lennosta siskoni luokse torstaina, mikä on aina tarkoittanut herkkujen leipomista ja kakuilla, pullilla sun muilla höystettyjä kahvihetkiä joka välissä. Nyt kun sisko on samalla dieetillä, ”kärvistelimme” yhdessä.

Eilen tulimme siskon ja kummipojan kanssa tänne minun luokse. Täytyy sanoa, että pinna oli tosi kireällä ja sain purra hampaita ja huulta hillitäkseni itseni. Sisko on eräänlainen pyörremyrsky. Kun hän pääsee ovestani sisään, alkaa hillitön siivoaminen ja asuntoni kommentointi. Täällä on aina tolkuton kaaos ja niin likaista, että ”joudut varmaan antamaan vuokratakuun takaisin, jos et tee tälle jotain”.

Kun pienessä asunnossa katselin ja kuuntelin, kun joku mollaa sekä minua että niin sanottua kotiani, meinasi itku päästä. Toki siskon käyttäytyminen tarttui myös kummipoikaan, joka alkoi äitinsä tapaan nähdä joka paikassa pölyä ja likaa ja kaikki on tylsää ja mälsää ja voi on väärää ja puuro pahaa.

Onneksi tänään oli huippua. Niin onnistunut päivä erinäisine kulttuuririentoineen, että päivän aikana oli kaksi plus puolitoista tuntia, kun en ajatellut ruokaa ollenkaan. Ihmeellistä, että joskus voi olla kivaa ilman, että siihen liittyisi syömistä. Tästä suurkiitos kaikista ärsyttävistä piirteistään huolimatta siskolleni ja ihanalle kummipojalle. (Ihan pakko mainita, että vietin laatuaikaa pienemmän pojan kanssa siskon luona, koska hän ei päässyt reissuun mukaan. Molemmilla pojilla on aina yhtä iso paikka sydämessäni.)

Parasta oli, kun kummipoika katseli seinällä ja kehyksissä olevia kuvia ja alkoi kysellä Mikasta. Kummipoika oli kaksi, kun Mika kuoli, joten hän ei muista enoaan. Oli niin hienoa puhua veljestä ja vastailla pojan kysymyksiin. Ihan kuin Mika olisi taas ollut hetken täällä.

Vaikka viikonloppu on ollut kokonaisuutena loistavaa vaihtelua perusarkeen, antaisin melkein mitä vaan, että vieressä olisi nyt iso kuppi kahvia ja vielä isompi kasa vaaleita juustovoileipiä. Mutta ei voi mitään. Nyt on näin.