Mitä olen tehnyt puolentoista viikon aikana eri tavalla kuin joulukuun ahmimiskierteessä:

Pakotin itseni takaisin salille. Pari ensimmäistä kertaa oli tuskallista huomata, miten äkkiä kunto voi romahtaa ja miten turvonnut maha voi olla tiellä. Sitten kun alkujärkytyksestä pääsee ohi, muistaa taas, miten kivaa salilla on. Teen omien voimieni mukaan ja löysään tahtia, jos uuvuttaa tavallista enemmän.

Olen siirtynyt niin sanottuihin turvaruokiin eli erinomaisen hyvään proteiinipirtelöön ja gluteenittomaan leipään. Molempia pyöräyttelen itse eli tiedän tasan tarkkaan, mitä ne sisältävät ja saan mahdutettua niihin tarpeeksi proteiinia ja hyviä rasvoja. Kasvisten syönti on edelleen pirun haastavaa, mutta kehityn. Kokeilen pitää kohtuudessa pysyvän herkkupäivän kerran viikossa ja katson mihin se vie. Ilman herkkuja en osaa olla enkä edes halua, mutta kohtuukäytön haluan oppia.

Luin pari itseapuopusta, jotka jälleen muistuttivat mikä voima omilla ajatuksilla on. Jopa ruokapuoleen sain toisesta kirjasta loistavia oivalluksia, joita toteutan päivittäin parhaani mukaan.

Jäin työttömäksi, mutta visioin mielessäni unelmieni työpaikkaa. Juuri tänään sovin kahden viikon työpätkästä helmikuulle edelliseen työpaikkaani. Kaksi viikkoa on sopivan pitkä aika treenata omaa mieltä ja kokeilla uusia juttuja jaksamisen suhteen. Tänään laitoin kesätyöhakemuksen unelmieni työpaikkaan (heh) ja jään innolla odottamaan, milloin minut pyydetään työhaastatteluun.

Keskityn hyvään ja asioihin, joista voin olla kiitollinen. Niitä on paljon.