Nyt on kyllä erikoinen fiilis. Laitoin eilen viestiä työkaverilleni Marille, josko hän lähtisi joku päivä rannalle seuraksi. Mietin heti viestin perään, mitähän nainen ajattelee ja että luuleeko, että yritän ahdistella häntä ja niin edelleen. Mari on siis tämä binainen, jonka kanssa oli yhtenä työviikonloppuna epämääräistä flirttailua. Pyysin häntä ihan ystävänä, koska vaikka viihdynkin itsekseni, joskus on mukavaa olla kivojen ihmisten seurassa. Heh.

Rantareissulla vierähti sellainen nelisen tuntia. Kävimme vielä perään kahvilla. Kahvia juodessa Mari sanoi, että hänen on pakko kysyä jotain, mutta hän ei tiedä, miten. Sanoin, että suoraan vaan. Oli muuten huvittavaa nähdä erittäin sanavalmis ja rempseä nainen kiemurtelemassa vaikeana, kun hän ei vain saanut sanottua, mitä halusi.

Mari kysyi, onko minusta meidän välillä vain pelkkää kaveruutta vai jotain muutakin. Hän mainitsi sen kyseisen työviikonlopun, jonka aiheuttamia fiiliksiä täällä blogissa pyörittelin ja hänellä oli samanmoiset tunnelmat ollut kuin minullakin.

Sanoin Marille, että alun perin pidin häntä vain kaverina, mutta nyt en tiedä, mitä pitäisi ajatella. Jotakin meidän välillä on, mutta yhteinen työpaikka sotkee jonkin verran. Käytännössä olen vapaa tekemään, mitä haluan, mutta en tiedä, haluanko, että töissä tiedetään tai arvuutellaan yhtään mitään seksielämästäni tai suuntautumisestani. Mari on tosi avoin, minä pidän tarkoituksella tietyn etäisyyden työkavereihin. Haluan olla asiallinen töissä, koska vapaa-aikana minulla on kaikki aika ja mahdollisuus toteuttaa sitä, mitä oikeasti olen.

Hetken heittelimme ajatuksia sinne tänne ja päädyimme siihen, että kaikki on avointa. Katsomme, mitä tapahtuu ja mihin suuntaan homma etenee. Sen tiedän ja sanoin Marillekin, että jos viihteelle joskus lähdemme, tätä keskustelua ei tarvitse enää käydä. Kumpikin tietää tasan tarkkaan, mitä siitä seuraa, jos selvänäkin on tällaista sähköä ilmassa.