Janne jatkoi kiellostani huolimatta sitkeästi yhteydenpitoa. Keskiviikkona en enää malttanut olla vastaamatta miehelle ja erinäisten vaiheiden jälkeen Janne tuli tänään käymään.

Tunnelma oli alkuun minun puoleltani vähintään vaivautunut. Emme puhuneet tauosta mitään, vaan lähinnä panimme ja vaihdoimme arkikuulumisia. Muutamasta Jannen kommentista tuli hyvin selväksi, että hän haluaa vain seksiä. Lähtiessään mies sanoi, että pidetään yhteyttä vaikkakin harvakseltaan.

Tämä oli ihan hyvä juttu. Nyt tiedän, että pärjään ilman Jannea. En aio itkeä miehen perään enää yhtään eikä erityisen surulliselta tunnukaan. Hän saa ottaa yhteyttä ja ehdotella seksitreffejä ja minä suostun, jos siltä tuntuu. Itse en aio aktiivisesti ehdotella mitään, sillä en halua, että tunteet heräävät uudestaan. Nyt on hyvä fiilis, kun juttu sai jonkinlaisen päätöksen mielessäni.

Olin alkuviikon isän luona. Oli ihan huippua pyöritellä valmennusideoita ensin Piksun ja sitten isän ja Riitan kanssa. Minulle merkitsee todella paljon, että ne jotka ideoistani tietävät, tukevat minua. Erityisesti isän tuki lämmittää mieltä. Isä uskoo, että valmennuspuljustani voi oikeasti tulla jotain, koska minulla on oikea ajatus homman perustana eli halu tehdä jotain itselle tärkeää ja inspiroivaa ilman ylisuuria kuvitelmia äkkirikastumisesta tai ihmisten rahastamisesta.

Kävin pari kertaa viihdyttämässä mummua hoitokodissa. Näin mummun viimeksi ennen joulua. Hän oli laihtunut aika paljon lonkkaleikkauksen jälkeen ja puhe meinasi koko ajan puuroutua mielialalääkityksen vuoksi. Mummua pidetään edelleen magneettivöissä, mikä on käsittämätöntä.

Käytin mummua ulkona ja yhdessä vaiheessa tuli tosi hyvä olo. Mummu piti aina huolta minusta pienenä ja ymmärsi, kun murehdin kaikkea. Hänestä sain aina turvaa eikä mummu koskaan edes korottanut ääntä saati raivonnut.

Työnsin mummua hoitokodin pihalla pyörätuolissa ja nauratin häntä jutuillani. Tajusin, miten tärkeää minulle on, kun pystyn antamaan edes vähän takaisin sitä huolenpitoa ja läsnäoloa, jota itse sain pienenä.