Kun kello löi kaksitoista yöllä, seisoin hotellihuoneen parvekkeella hämärässä katsomassa ilotulitusta. Kyyneleet valuivat pitkin poskia, kun hoin hiljaa mielessäni hyvää uutta vuotta, tästä tulee elämäni paras vuosi.

Otin eilen yhden drinksun liikaa ja laitoin Samille uudenvuodentoivotusviestin kuvalla. Mies kiitti ja toivotti myöhästyneitä synttäreitä ja uutta vuotta, mutta ei kommentoinut kuvaa mitenkään.

Sami kysyi, missä olen ja käski pitää hauskaa ja lisäsi, että ei tarvitse olla kiltisti.

Seurasi kevyt avautuminen, jonka päätteeksi kerroin pariskuntakokeilustani ja kysyin Samilta, onko hänellä ollut muita. Ei olisi pitänyt kysyä, mutta minkäs teet. Sami vastasi, ettei ole tavannut ketään, mutta aikoo nähdä kaksi naista, ennen kuin lähtee reissuun.

En kyennyt vastaamaan viestiin enää mitään, vaan lähinnä itkeä vollotin loppuillan. Outoa kyllä, Karsa ei huomannut mitään. Tosin huoneessa oli hämärä valaistus, ulkonakin oli pimeää ja olen edelleen mestari esittämään, miten hyvin kaikki on.

Otin pari rauhoittavaa, koska en halunnut pilata Karsan iltaa ja oma olo oli suoraan saatanasta. Saatana kohosi potenssiin sata, kun otin viinan kanssa vanhoja jemmassa olleita rauhoittavia.

Nyt kun tulin parin päivän juopottelun jälkeen tyhjään ja hiljaiseen kotiin, jäätävä ahdistus ja yksinäisyys iskivät saman tien.

Olen katsonut viisi tuntia Sykettä. Syönyt kaikki raakasuklaat ja riisikakut. Yrittänyt hengitellä ja odottaa, että kyllä tämäkin tunne vielä ohi menee. Kaikki on siivottu. Kynnet ja pohkeen ihottumakohdat kynsitty verille. Tinderit ja Pannukakut selattu sataan kertaan yli ja alle kolmekymmentävuotiailla miehillä ja naisilla. Ei ole enää mitään, millä vältellä sitä tosiasiaa, että on ihan todella paska olo.

Eilen silmiini osui tällainen Eckhart Tollen tekstipätkä, josta jollain karulla tavalla saan lohtua.

”Oivalla perin pohjin, että on vain tämä läsnä oleva hetki, ei muuta. Asiat ovat niin kuin ovat. Huomaa, miten mieli luokittelee ja miten tämä luokitteleminen – tämä jatkuva tuomarina oleminen – aiheuttaa ahdistusta ja surua. Tarkkailemalla mielen toimintoja vapaudut sen vastarinnasta ja voit silloin sallia läsnä olevan hetken olla. Mitä tahansa läsnä olevaan hetkeen sisältyykin, ota se vastaan niin kuin olisit valinnut sen.

Heti kun olet oivaltanut ja kokenut, miten olla läsnä sisäisten tapahtumien tarkkailijana, sinulla on käytössäsi mitä mahtavin muuttumisen väline. Tarkkaile kärsimykseen takertumistasi. Ole hyvin valpas. Tarkastele sitä omituista mielihyvää, jonka saat siitä, että olet onneton. Tarkastele pakonomaista tarvetta puhua siitä tai ajatella sitä. Jos pystyt nostamaan tietoiseksi, vastustus päättyy."