”Mutta muista. Mulla lähtee sitten nollasta sataan sekunnissa. Ei sun pelätä tarvi. Poistun sitten vaan, kun kierrokset leimahtaa tappiin. Parempi niin, usko pois.” (Körde 30.7.2026)

Eilen oli ensimmäinen kerta, kun vähän pelkäsin Körden näkemistä. Tai en pelännyt, mutta kävi mielessä, mitä kaikkea voisi tapahtua, jos mies hermostuu.

Olin työkeikalla tällä viikolla. Kuten arvelin, Körde otti jälleen kierroksia työstäni. Siihen alle Körde oli juhlinut viikonlopun, tehnyt viikkoja hulluna töitä ja kituutellut liian lyhyillä yöunilla.

Viesteissä hän oli todella ahdistunut ja hermostui käytännössä mistä vaan, mitä sanoin. Silti houkuttelin hänet kylään. Halusin selvittää asiat kasvotusten enkä viesteillä.

Olin itsekin aivan poikki ja herkillä, kun omat työreissut ovat henkisesti ja fyysisesti niin rankkoja.

Körde tuli luokseni. Hän ei alkuun edes katsonut minua silmiin, vaan lähinnä kyräili kulmiensa takaa. Maltoin mieleni enkä ottanut vaikeita asioita puheeksi. En työtäni, en Körden eksää, en juhlimista, en oikein mitään.

Kun tunsin, että tilanne on hallinnassani eikä Körde hermostu, tein taikojani ja sain miehen jopa hymyilemään. Harrastimme seksiä, juttelimme ja kävimme kaupungilla syömässä.

Tajusin ehkä vasta nyt kunnolla, miten hajalla Körde on kaikista terveyshaasteista, joita hänelle on kertynyt kiitettävästi. Osa haasteista vaikuttaa seksielämään, mikä on Körden kaltaiselle miehelle täydellinen katastrofi. Muut haasteet eivät nekään mitään pikkujuttuja ole.

Körde sanoi arvostavansa tosi paljon sitä, että jaksoin houkutella hänet yökylään, vaikka tiesin, miten ahdistunut hän on. Mies kertoi, että viikko on ollut tosi rankka ja hänen itseluottamuksensa on pohjamudissa. Kuuntelin ja lohdutin, että varmasti suurin osa pahasta olosta johtuu aineiden laskutilasta. Että kyllä se menee ohi.

Körde sanoi, miten paskaa on, kun minä joudun olemaan koko ajan hänen tukenaan eikä toisinpäin. Vastasin, että ikinä ei tiedä, milloin osat vaihtuvat.

Körde kyseli rintasyövästäni ja vannotti minut menemään syöpäkontrolliin heti eikä vasta vuoden päästä, kuten olen itse suunnitellut. En siis ole käynyt kontrolleissa suositusten mukaan, koska en halua kuulla, jos syöpä on uusinut. Et voi laittaa minua ensin rakastumaan ja sitten kuolla heti perään. Lupasin harkita asiaa. Sovimme myös, että molemmilla on joku henkilö, joka ilmoittaa, jos toiselle sattuu jotain.

Vuorokausi Körden kanssa oli kuin pikakelaus kuluneesta kahdeksasta kuukaudesta. Jäätävää himoa, läheisyyttä, loukkaantumisia puolin ja toisin, minä itkemässä, Körde lohduttamassa.

Illalla Körden puhelin alkoi soida. Näin hänen ilmeensä, kun hän katsoi puhelintaan. Kysyin, soittaako eksä. Kyllä soittaa. Ja eksä soitti lukemattomia kertoja peräkkäin siihen asti, kunnes Körde sulki puhelimensa.

Arvasimme, mitä oli tapahtunut. Joku tuttu oli nähnyt meidät kaupungilla, kuvannut ja kertonut meistä Körden eksälle.

En tiedä, mikä tilanne on nyt. Pyysin Kördeä ilmoittamaan, mitä tapahtuu. Ilmeisesti jonkinlainen fyysisen yhteenoton riski on olemassa. Pelkään, että nainen tekee jotain Kördelle. Pelkään myös, että nainen saa selville, missä asun tai että hän hommaa jonkun hullun asiakkaan kostamaan minulle. Ehkä hieman mielikuvitus lähtee laukalle, mutta minkäs teet.

Kevyestä draamasta huolimatta nukuin Körden vieressä niin hyvin, että ei tosikaan. Voisin olla miehessä kiinni koko ajan. Silitellä, pussailla, hipsutella toista. Ei tästä ole enää paluuta. Olen aivan rakastunut Kördeen.