29.12.2011

Synttäripäivä meni itkuksi kuten arvata saattoi. Vuoden aikana on kertynyt ihan liikaa odotuksia tämän loman ja oman toipumisen suhteen. Itku tuli, kun mietin, miten paljon haluaisin vain olla kuollut ja miten tuleva vuosi ahdistaa.

Eilen olimme Merjan kanssa diskoilemassa. Moikkasimme ensin Johnia ja lähdimme sitten tanssimaan. Etsimme ilmaisten drinksujen tarjoajaa. Löytyi ja piip, totaalisen väärä valinta. Paksukainen ja sen nysverö kaveri.

Drinkit saatuamme yritimme eksyttää pojat. Ei aivan onnistunut. Joka saamarin nurkasta he meidät löysivät. Meni ehkä kymmenen minuuttia, kun alkoi omistaminen ja käskyttäminen. Älä tanssi siinä, kun nuo vieraat miehet voivat kosketella sinua. Tule tähän (näyttää neliösentin kokoisen alueen edestään). Minähän en siedä määräilyä yhtään, joten lopulta huusin nouta päin paksun pojan naamaa. Lopulta pääsimme livahtamaan taksiin.

Tänään tuijottelin yhden taksipojan kanssa, mutta jätin homman virittelyasteelle. Sen sijaan koukkuun tarttui komea ja lihaksikas mies, joka pyysi drinkille. Totta kai lähdin, kun piti saada taas yksi pano alta pois.

Löysin itseni pimeältä rannalta selittämässä 31-vuotiaalle neitsytpojalle, että jos et pane minua nyt, lähden tästä hotellille nukkumaan. Mietin, tällainenko minusta on tullut. Arkojen ja pelokkaiden muslimimiesten väkisinmakaaja.

Tilanne oli sen verran kiihottava, että varmaan valuin pitkin reisiä. Poitsu ei lämmennyt, tai no lämpesi sen verran, että veti käteen ja laukesi. What the fuck. Ei kuulemma voi panna minua, koska en halua olla hänen tyttöystävänsä enkä mennä naimisiin.

Luulen, että poika traumatisoitui pahemman kerran, kun tapasi tällaisen moraalittoman neitokaisen, joka haluaa vain yhden nopean panon eikä mitään muuta.

Lopulta hermostuin poitsun nyhväämiseen ja jahkailuun ja kävelin varsin vauhdilla hotellille. Saatana, että voi vituttaa. Jumaliste, mihin ääliöihin voin aina törmätä. En ikinä enää sekaannu muslimimieheen, neverever.

Olin aiemmin tänään Johnin kanssa katsomassa auringonlaskua. Ihanan avara rauhallinen ranta ja upea meren kohina. Ehkä loman paras hetki vain kuunnella ja katsella päättymätöntä merta.

Olen pettynyt, kun Johin seura ei tunnu yhtä hyvältä kuin viime vuonna. Tosi pettynyt. John ei muistanut, että Mika on kuollut, vaikka juttelimme siitä viime vuonna. Totta kai tiedän mikä playboy hän on, eikä hän voi muistaa joka hoidon henkilökohtaisia tragedioita. Jotenkin vain Johnin muistamattomuus vei pohjan kaikelta ja tajusin, että viime vuoden henkisen yhteyden kokeminen Johnin kanssa oli pelkkää mielikuvitusta. Ahdistavaa. Tunsin itseni ehkä maailman yksinäisimmäksi.

Kysyin Johnilta, minkälaisia energioita hän minussa aistii. John sanoi, että olen kovin iloinen ja nauran paljon, mutta syvällä sisimmässäni olen hyvin yksinäinen enkä oikeasti kovin onnellinen. Touche.

Olen ehkä riekaleina ahdistuksesta. Odotin niin paljon tältä lomalta. Luulin, että olen jo tosi vahvoilla itseni kanssa ja että kestän pettymyksiä. On ankeaa huomata, että minulla on edelleen rasittava pakkomielle seksin suhteen ja että tunnen itseni hirveän hylätyksi ja yksinäiseksi.

Mitä enemmän etsin ihmistä, joka voisi edes hetkeksi poistaa lohduttomuuden ja yksinäisyyden tunteen, sitä varmemmin tulee turpaan niin että tukka heiluu.

Tuntuu tyhmältä, että raadoin äärirajoilla viime kesän, jotta saisin matkarahat kasaan. Minä voin ahdistua, itkeä ja olla surullinen kotonakin. Miksi ne tunteet pitää kantaa mukanaan jonnekin Intiaan, kun olisi tarkoitus rentoutua ja pitää hauskaa.

Olen niin uskomattoman väsynyt tähän paskaan oloon. Haluan olla tyytyväinen elämääni, voida hyvin ja nauttia ihan kaikista pienistäkin asioista. Minä olen terve, juuri sopivassa iässä, minä voin tehdä ihan mitä vain haluan. Olen vapaa ja elossa.