Huoh. Yksi fb-kaverini oli laittanut statukseensa linkin Albinonin Adagioon. Järkytys. Sitä soitettiin kirkossa joko äidin tai veljen hautajaisissa. Yläasteella pyysin kyseistä levyä lainaksi musiikinopettajalta, joka kysyi, miksi kuuntelen noin surullista musiikkia. Kai harjoittelin tulevaa koitosta varten. Great.

Olin viime viikolla isän luona, mikä vähän kevensi oloa. Kerroin opiskelusuunnitelmistani (hätäinen kai tekee tästä johtopäätöksen, että elämä voittaa kaikesta huolimatta) ja sekä isän että Riitan mielestä ajatus on hyvä. Riitan kanssa juttelimme taas asioista, mikä tuntui hienolta. Siinä on kyllä lämminsydäminen ja ymmärtäväinen ihminen. Onneksi isällä on hänet tukenaan.

Merja soitti lauantai-iltana. Hän oli ollut yli kuukauden sairaalahoidossa työuupumuksen takia tai pitkälti varmaan elämään uupumisen takia. Pyysin hänet vapuksi tänne kaupunkiin, mutta hän ei osannut vielä sanoa varmasti. En tiedä, jaksanko kenenkään seuraa, mutta voisi kai se tehdä hyvääkin.

Sunnuntaina tapasin yhden nuoren naisen, jonka pikkuveli kuoli onnettomuudessa viime kesänä. Otin häneen yhteyttä, kun löysin hänen sähköpostiosoitteensa netistä. Yleensä on vaikea olla vieraiden ihmisten seurassa, mutta nyt meni kyllä ainakin minun mielestäni tosi hyvin. Ehkä samantyyppiset tragediat yhdistävät. Kiitos J, kun kerroit ajatuksistasi ja jaoit suruasi ja jaksoit kuunnella. Vertaistuki on korvaamatonta.