Sunnuntai-iltana sattui vähän ikävä välikohtaus. Olin aiemmin päivällä jahkaillut erään tutun miehen kanssa, josko näkisin hänet illalla puoli kahdeksan aikaan. Lopulta päädyin siihen, että mies on aivan liian tyrkky eikä hyväksy kieltävää vastausta. Sanoin viestissä suoraan, että haluan katkaista välit kokonaan enkä ole kotona puoli kahdeksan aikaan.

No, mitähän tapahtuu kello puoli kahdeksalta. Ovikello soi, hiljaisuus, ovikello soi, hiljaisuus. Postilaatikosta kurkkailua ja taas ovikelloa. Välillä tulee oikein hiljaista, minkä jälkeen alkaa soida ulko-ovelta summeri. Tuota jatkui noin tunnin verran.

Otti niin päähän, että olen edelleenkin haljeta raivosta. Miten joku kehtaa tulla noin häiriköimään ja pelottelemaan. Pelkäsin oikeasti, että hän pääsee jotenkin asuntoon sisälle, parvekkeelta tai isännöitsijän avulla. Ja miten urpo pitää olla, että luulee vaikkapa puolen tunnin jälkeen saavansa avoimet ovet häiriköinnillään. Voi vittu, mikä ääliö.

Laitoin miehelle monta viestiä facebookissa. Hän haukkui minut hurjasti ämmäksi, joka luulee itsestään liikoja. Hän kuulemma saa ihan kenet vaan ja minua parempaa seuraa koska vaan. Haukuin hänet vielä aamulla. Ärsyttää, kun hän ei ole reagoinut haukkuihini millään tavalla. No, ehkä häpeää käytöstään niin paljon, että katsoo parhaaksi vaipua maan alle. Hyvä niin.

Olen tällä hetkellä kurkkua myöten täynnä miehiä. Jopa aiemmin mainitsemani ihastuminen alkaa laantua, mikä on toisaalta aika surullista. Oli kiva tuntea, että jossain oli ihminen, jonka kanssa synkkaa niin hyvin ja oli jotain odotettavaa.