Vietin Marin kanssa koko iltapäivän yhdessä henkisessä tilaisuudessa, jossa tilaisuuden vetäjä kanavoi viestejä henkimaailmasta. Teimme erilaisia harjoituksia ja jokainen sai vuorollaan lyhyen energiahoidon vetäjän kanavoimana.

Jo ennen kuin astuin piirin keskelle omalla vuorollani, tiesin, että hoito alkaa sydänchakran puhdistamisella. Ja niinhän se teki.

Vetäjä sanoi, että minä olen kokenut suuren menetyksen kolme elämää sitten ja kannan edelleen tuota surua, kärsimystä ja yksinäisyyttä sisimmässäni. Harmikseni en muista kanavointia kokonaan eikä Marikaan muistanut, mutta luulen, että vetäjä kanavoi myös sen, että tämän elämän menetykset ovat jatkumoa tuolle menneen elämän kokemukselle. En ole silloin käsitellyt asioita, joten joudun tässä elämässä jälleen kärsimään menetyksiä, että oppisin jotain.

Saatoin saada kyseisen viestin jotain muutakin kautta, koska minulle ikään kuin kuiskattiin hoidon aikana, että hei haloo, tässä on taas yksi niitä oivalluksia, joita olet niin kovasti kaivannut.

Mikan kuolema. Äidin kuolema. Kaikki erotilanteet lapsuudesta asti ovat olleet ja ovat edelleen käsittämättömän raastavia. Tunnen, että hajoan, kun joku hylkää minut. Jatkuva yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunne, vaikka olisin kenen tahansa seurassa.

En täysin ymmärrä menneitä elämiä enkä sataprosenttisesti usko niihin tarinoihin. Uskon siihen, että kuolemaa ei ole ja elämä jatkuu, mutta yleensä nuo menneiden elämien tarinat menevät vain yli ymmärryksen.

Silti. Tänään taas kuului klik, kun joku painoi oikeasta napista ja palanen loksahti kohdalleen.

Kun vetäjä vapautti tuon menneen elämän tuskan minusta, koin jotain. En osaa kuvailla sitä kovin hyvin, mutta silmiini tuli kyyneleitä ja olisin todennäköisesti purskahtanut itkuun, jos olisin ollut kahden kesken vetäjän kanssa.

Nyt meitä oli koolla vajaa parikymmentä henkilöä liian pienessä tilassa, mikä ahdisti minua. Se varmasti vaikutti koko ajan olemiseen. Mutta kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen päivä ja nyt odotan, mitä tästä lähtee liikkeelle.