Viimeinen työviikko ensimmäisessä paikassa alkaa huomenna. Omituista, miten nopeasti viisi viikkoa menee, vaikka toisaalta olen tuskissani laskenut ja ruksaillut päiviä kerrallaan yli. Loputtomalta on tuntunut pappojen kakkavuori ja siirrot sängystä ruokailemaan, ruokailemasta lepäämään ja taas ylös syömään. Huoh. Rankan kouluvuoden jälkeen kaipaa juuri tällaista aivot narikkaan -työtä, josta maksetaan oikeaa palkkaa. Surkeahan tuo palkka on, mutta huippua verrattuna siihen, mitä työkkäri joskus aikoinaan maksoi erinäisistä kokeiluista.

Töissä olen tutustunut yhteen parikymppiseen Jaanaan, joka on minua vuoden edellä opinnoissa. Tosi hauska tyyppi ja kummasti avartaa maailmaa hengailla Mikan ikäisen nuoren kanssa, kun itse on tällainen kalkkis. Töissä on ollut ihan hauskoja päiviä, ja paljon olen nauranut jos tuskaillutkin. Hienoa huomata, että sopeudun näköjään mihin tahansa. Minusta on vielä johonkin tai paljoon ja nyt voin varmuudella sanoa, että olen suht terve ja työkykyinen tapaus. Great.

Viikolla tuli mieleen, että ei olisi sittenkään pitänyt jatkaa töitä tämän urakan jälkeen. Viikon päästä alkaa siis kolmen viikon pesti henkisesti rankemmassa paikassa. Ehkä haukkasin liian suuren palan, mutta katsotaan kuinka käy. Perjantaina sain uuden paikan työvuorot, ja osastonhoitaja kyseli, miten töissä on mennyt ja kiitteli vielä, kun tulen heille töihin. Helpotti kummasti oloa ja nyt on kiva lähteä sinne hommiin.

Love this. Tumma mies tummassa puvussa kävelee meren rannalla. Vapautta.