Tavoitefarkut menivät kiinni asti lauantaina eli projekti etenee edelleen. Isä ei uskonut, että olen vuosi sitten painanut kolmetoista kiloa nykyistä enemmän. Mummu sanoi, että enää ei saa laihduttaa. Kartsa mittailee läskejäni ja kuljettaa erinäisiä suklaarasioita ihan vaan kiusakseni. Minä kuskaan ne Tuulalle, koska en anna jonkun urpon pilata hienosti sujuvaa keventymistä. Että voi joku ihminen olla ärsyttävä.

Ajoin isän autolla ojaan perjantaina. Olin ajamassa Teijan äidin luokse ja samalla reissulla piti tavata pitkästä aikaa Piksua. Meni sitten täristessä se päivä.

Siinä kun keskellä lumista ja autiota korpea odottelin isää apuun, tunsin veljen lähelläni. Mietin, miten pienestä kaikki on kai minunkin kohdalla kiinni. Jos olisi käynyt huonommin tai minun näkökulmastani paremmin, olisin kuollut ja päässyt rakkaitteni luokse. Mutta selvisin siis pelkällä tärinällä ja säikähdyksellä. Autoakaan en olisi vähempää voinut kolhia, oli isän arvio rakkaasta luksuspelistään.

Tuula mietti eilen ääneen, mitähän isäni oli ajatellut, kun soitin paniikissa, että ajoin ojaan. Sanoin kyllä heti, että olen kunnossa, mutta silti. Vähän erilainen puhelu tuli kohta jo kolme vuotta sitten. Sellaista tuskin unohtaa. Ja kai se hätä läheisistä aina on, vaikka en uskokaan, että kukaan olisi minun takiani hädissään.

Erikoista oli se, että kun ilmoitin tekstarilla Teijan äidille, että olen ojassa enkä tiedä, pääsenkö perille, hän ei vastannut mitään. Laitoin isän luona vielä toisen viestin, että palataan asiaan joku toinen kerta. Ei edelleenkään mitään. Jos joku liki läheinen olisi minulle ilmoittanut ajaneensa ojaan, olisin edes jotenkin reagoinut. Mutta joko Teijan ylihysteerinen äiti meni paniikkiin ja alkoi kauhulla odottaa seuraavia hautajaisia tai sitten jotain muuta. Ihan sama.

Koulu on perseestä. Odotan niin paljon lomaa. Tuntuu, että olen kidutettavana häkissä ja vielä vapaaehtoisesti. Jos olisin tiennyt, mitä ammattikorkeassa opiskeleminen on, olisin jäänyt sohvalle istumaan. Ei tätä menoa tunnu moni tervekään kestävän, miten sitten minä. Voi helvetti.