Kävin tänään kontrollikäynnillä kirurgin vastaanotolla. Silikonien laittamisesta on siis kulunut jo puolisen vuotta. Pelkäsin etukäteen, mitä kirurgi sanoo ja jos rinnoista löytyy jotain vikaa tai ne ovat jo kapseloituneet. Mutta ei, kaikki on täsmälleen niin kuin pitää tässä vaiheessa.

Toukokuussa kirurgi mietti, riittääkö pelkkä implanttien laitto vai tarvitseeko tehdä samalla rintojen kohotus. Etukäteen oli vaikea arvioida, tasoittavatko implantit rintojen eriparisuutta vai jääkö niihin leikkauksesta huolimatta koko- ja mallieroa.

Kirurgi tarkasti, ultrasi ja kuvasi rintani ja myhäili siihen malliin, että hän oli todella tyytyväinen lopputulokseen. Katsoimme kuvat vanhoista rinnoistani ja tajusin, miten hirveät rinnat minulla oli ennen ja miten upeat ne ovat nyt. Kirurgin mielestä implantit riittivät kohottamaan rinnat ja eriparisuus tasoittui samalla.

Kuten rivien välistä on saattanut huomata, leikkauksesta toipuminen on ollut tosi rankkaa. Fyysisesti ei ole ollut mitään ongelmia, mutta henkisesti senkin edestä. Aina kun totuin, että rinnat ovat tietynkokoiset ja -tuntuiset, ne alkoivat taas muokkautua.

Alkuun oli paljon turvotusta ja rinnat olivat kivikovat. Opin tykkäämään siitä tunteesta, kun ylävartalossa mikään ei liiku, kunnes alkoikin liikkua ja sitten alkoi ahdistaa. Ja implantin kokoa olen pähkäillyt koko toipumisajan. Miksi en ottanut vielä suurempia implantteja, kun nämä eivät näytä miltään ja sitä rataa.

Nyt kun leikkauksesta on puoli vuotta, rinnat tästä tuskin muuttuvat enää. Kirurgin mukaan implantit ovat laskeutuneet oikeaan kohtaan eikä missään ole nestekertymiä tai merkkiä kapseloitumisesta.

Kirurgi vähän naurahti, kun sanoin, että mietin, olisiko pitänyt sittenkin ottaa vielä isommat implantit. Mies sanoi, että silmä tottuu tosi nopeasti ja minulle olisi pitänyt laittaa ainakin desin suuremmat implantit, että olisin itse huomannut mitään eroa nykyiseen kokoon. Tuo helpotti hieman.

Käynnin jälkeen tuli tosi hyvä olo. Tai meinasin alkaa itkeä jo vastaanotolla, kun olin niin helpottunut, että kaikki on kunnossa. Ja se kaunistelematon kuva vanhoista rinnoistani oli sen verran jäätävää katsottavaa, että huh huh. Toivottavasti muistan sen ainakin seuraavat pari viikkoa ja tajuan olla tyytyväinen näihin nykyisiin, sopivan muhkeisiin palleroihini.

Ihan parasta on se, että rintani pääsevät tammikuussa ensimmäistä kertaa Aasian aurinkoon. Onneksi sain töitä ja niin paljon veronpalautuksia, että pystyin varaamaan reissun talveksi. Ihana Mari lähtee kaverikseni ja minulla on sellainen tunne, että tästä tulee melkoinen rantaloma.