En muista, olenko maininnut miestä, joka vastasi alkuvuodesta netissä olevaan treffi-ilmoitukseeni, jota en ollut itse sinne laittanut. Juttu eteni sähköpostitteluun ja tapaamisen suunnitteluun. Nyt viimein rohkaisin mieleni ja ehdotin miehelle treffejä eilisillalle. No, mies tuli ja lähti tänään joskus myöhään iltapäivällä.

Tyyppi on muutaman vuoden minua vanhempi ja niin komea, että suorastaan häkellyin, kun näin hänet ovella. Vähän saisi olla sitä kuuluisaa massaa enemmän, mutta sellainen semibodarin kroppa. Kelpaa. Ja mikä mielenkiintoisinta, mies kertoi ostaneensa yhden henkimaailmakirjan, jonka juuri luin reissussa. Voin kertoa, että sitä kirjaa ei joka toinenkaan käteensä ota. Sen verran korkealentoisesta taiteesta on kyse.

Illalla tuli vähän juopoteltua, käveltyä rannalla ja harrastettua seksiä. Aamulla herätys kuuden jälkeen ja puolihiprakassa kouluun harjoittelemaan vauvan käsittelyä. Ou jea. Kun tulin koulusta, mies oli edelleen täällä. Alkoi hieman ahdistaa, mutta sitten sain sellaisen reilun tunnin silittelyhieronnan (ei seksiä) ja leijailin jossain taivaissa. En tajunnutkaan, miten paljon olen kaivannut kosketusta ja lämmintä kroppaa omaani vasten. Ja sitä, että joku koskee niin, että ei etsi minusta läskiä ja laihdutuskohtia, vaan pelkästä koskettamisen halusta. Tai että joku voi pitää minua seksikkäänä ja kiihottua vartalostani.

Vähän masentavaa on se, miten noin komea ja fiksu mies on kiinnostunut minusta. Tuolla ulkonäöllä saisi kenet tahansa, enkä osaa ottaa vastaan kehuja ulkonäöstäni. Olen tässä vuoden aikana niin turtunut Kartsan läskihaukkuihin, että en usko, että joku voi ajatella toisin. Mutta niin vain sieltä tuli solkenaan, miten mahtava takapuoli ja rinnat minulla on ja mitä enemmän konjakkia meni, sen imelämmäksi miehen puheet etenivät. No, ihan kiva silti, tarkoitti tai ei.

Pari tuntia sen jälkeen, kun sain miekkosen täältä ulos, Kartsa tuli käymään. Kerroin hänelle, että uusin projektini on saada ainakin yksi leuka vedettyä jouluun mennessä. Kartsa jäi hetkeksi tuijottamaan minua suu auki ja oikein korotti ääntään, kun kysyi, etkö tosiaan saa yhtäkään leukaa vedettyä. Pieni tauko ja hän itse vastasi ai niin, kun sinulla on niin paljon tuota massaa. Sanoin vaan että niin. Oikeasti, voiko ääliömpää miestä olla. Ja minä vielä ääliömpi, kun jaksan tapailla tuollaista kusipäätä. Ihan kuin hänellä olisi mitään varaa arvostella ulkonäköäni.

Jos voi tunnelma vaihtua päivän kutittavasta hiprakasta syvään apatiaan, se kävi juurikin tunti sitten. Ehkä joku päivä arvostan itseäni sen verran, että heivaan Kartsan menemään. Ensin pitää vain saada raha-asiat mallilleen.