Ensin pitää päättää meneillään oleva suhde, ennen kuin voi alkaa touhuta mitään muiden naisten kanssa. Niin Körde sanoi sunnuntaina. Hänen mielestään ei ole järkeä sotkea parisuhdetta, jos siinä saa, mitä haluaa eikä kumppani esimerkiksi ole este omien seksifetissien toteuttamiselle.

Hetkinen.

Kördehän asuu edelleen eksänsä kanssa ja on nyt kahdeksan kuukautta paneskellut minua samaan aikaan, kun eksä toivoo heille yhteistä tulevaisuutta.

Suosin lyhyitä, tiiviitä ja selkeitä lauseita ja virkkeitä. Tästä blogista on tullut nykyään sekava kokoelma uuvuttavan pitkiä ja epäloogisia virkkeitä. Sisältö on yhtä vaikeaselkoista kuin kaikki Körden puheet.

Miten ihmeessä joku voi toimia täysin päinvastoin kuin puhuu? En vaan tajua.

Kun olimme syömässä, sähköhoitojaksoni tuli uudestaan puheeksi Körden kanssa. Hän ei tietenkään muistanut aiempaa keskusteluamme aiheesta. Minä muistan, koska sen parin tunnin puhelun aikana Körde oli todella vihainen minulle. Tai ilmeisesti itselleen, kuten hän tunteenpurkauksiaan nykyään selittää.

Kerroin Kördelle, että sain sähköhoitoa, koska olin niin masentunut ja itsetuhoinen. Sä et sitten ikinä tee itsellesi mitään mun takia. Ei hitto, ja sä olet vielä mun kaltaisen ihmisen kanssa (joka vähän väliä laittaa välit poikki).

Tuo lyhyt keskustelu oli yksi niistä harvoista hetkistä, kun olen kokenut, että Körde oikeasti kuuntelee, kuulee minut ja osoittaa empatiaa. En tiedä, mutta se tuntui hyvältä.

Ehkä minussa on jotain vikaa, kun haluan herättää huolta läheisissäni. Huomionkipeyttä? Itsensä erikoiseksi tekemistä? Muiden manipulointia?

Isäkin sanoi joskus kolmekymmentä vuotta sitten, että älä kuvittele, että olisit jotenkin erityinen. Ja ei, isän kommentti ei lannistanut minua. Päinvastoin. Ehkä Körde vetoaa minuun senkin takia niin paljon. Kördeltä saamani huomio korjaa sitä haavaa, jonka isän sanat jättivät.

Vuorokauden hotellitreffit Körden kanssa olivat täynnä suuria tunteita. Jokin käsittämätön vetovoima meidän välillämme on. Viime näkemisestä kului kuusi viikkoa, mutta tuntuu kuin olisin nähnyt hänet viimeksi eilen. Ja melkein ehtinyt unohtaa kaiken, mistä minun piti olla hänelle vihainen ja loukkaantunut.

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta nautin erittäin paljon siitä huomiosta, jota herätämme Körden kanssa, kun liikumme ulkona. Suurin osa jää tuijottamaan Kördeä, koska hän nyt vain on hieman valtavirrasta poikkeava ulkonäöltään. Myhäilen siinä vieressä ja nautin, kun voin olla se, joka miehen käsipuolessa kulkee. Tai pussailemassa, tai kädet takapuolella tai missä milloinkin.

Harvoin näkemisessä on se ikävä puoli, että kaikki käytettävissä oleva aika menee melkeinpä seksiin. Tai eihän se ikävää ole, kun voi touhuta seksikkään ja kuuman miehen kanssa, mutta ei siinä riitoja tai loukkaantumisia paljon selvitellä.

Juttelimme jonkin verran ikävistä asioista. Körde oli nyt suhteellisen zen työni suhteen. Hän vain pelkää todella paljon turvallisuuteni puolesta. Minä pelkään, että Körde hermostuu taas, kun lähden työreissuun.

Körden asuinkumppanieksästä puhuimme sen verran, että Körde tietää, mitä hänen pitäisi tehdä, mutta hänen on vaikea erota lopullisesti. Tilanne tuskin ratkeaa lähiaikoina.

Körde sanoi, että hän on miettinyt, veisikö minut näytille kavereilleen ensi viikonloppuna. Se olisi kuulemma vaikeaa, koska sitten kaikki tietäisivät ja näkisivät meidät yhdessä. Kysyin, tarkoittaako hän, että hänen eksänsä saisi tietää meistä vai onko työni esteenä. Ei ilmeisesti kumpaakaan.

Vastaus oli ympäripyöreä kuten yleensä.

Pahoitin mieleni pariin otteeseen illan aikana. Omat epävarmuuteni puskivat pintaan ja tulin mustasukkaiseksi milloin mistäkin. Körde heitti myös yhden ulkonäkööni liittyvän kommentin, jota en olisi halunnut kuulla.

Tunnistin saman tien, että nyt Körde sanoi jotain, mikä tuntui pahalta ja mistä tuli ensimmäisenä olo, että kaikki on pilalla. Yleensä jään jumittamaan paskaan oloon enkä tiedä, mitä tapahtuu.

Tuumailin hetken ajatuksiani ja tilanteita ja huomasin, miten helposti epävarmuuteni värittää toisen sanomiset ja tekemiset pahemmaksi kuin ne oikeasti ovat. Tiedän myös, että nälkäisenä ja väsyneenä minun ei kannata tehdä mitään lopullisia päätelmiä mistään.

Mutta onhan se selvää, että olen ottanut pahasti osumaa Körden ailahtelevaisuudesta ja välirikoistamme. On vaikea luottaa ja uskoa, että riitän tällaisena kuin olen. Mutta en oikein voi muutakaan olla. Ja jos Körde haluaa jonkun toisen, se on varmaan hyvä niin.

Körden kainalossa oli niin ihanaa pötkötellä ja kuunnella Isac Elliotia, että meinasin välillä alkaa itkeä. Tuntui samaan aikaan niin jäätävän hyvältä, ja sitten heti perään aloin odottaa seuraavaa pommia. Intuitio ja kaikki sisälläni sanoo, että se tulee.

Aina sanotaan, että pitäisi elää tässä hetkessä. Herkälle ihmiselle se tarkoittaa sitä, että tänään on sairaan kivaa ja huomenna joku kuolee tai tapahtuu jotain pahaa. Että hyvistä hetkistä on otettava joka sekunnista kaikki irti, kun mikään ei koskaan kestä. Se ahdistaa ja tunteet vyöryvät hallitsemattomasti päälle.

Mutta. Olen niin onnellinen ja kiitollinen eilisestä, viime yöstä ja tästä aamusta. Ja siitä, että elämässäni on tuollainen hullu, hiton kuuma ja ristiriitainen mies.

Ihan parasta oli nukkua Körden kainalossa ja tuntea vahvat käsivarret ympärilläni. Ja kun Körde halaa ja sanoo, että hänelle tulee aina niin valtava suojelunhalu minua kohtaan. Se on jotain superkiihottavaa.

Körde sanoi, että on niin väärin, kun hänellä olisi tällainen nainen saatavilla, mutta hänen omat asiansa estävät sen, että hän voisi täysillä heittäytyä suhteeseen.

Read that again.

Minulla on samanlainen olo hieman eri tavalla. Koen, että universumi heiluttaa Kördeä aivan nenäni edessä. Melkein saan hänet, mutta en kuitenkaan.

Ote lipeää aina.

Tuntuu, että minulle annetaan vain pieniä murusia isosta onnesta, ja niitäkin satunnaisesti. Keräilen noita hetkiä ja yritän uskotella itselleni, että se riittää. Uskottelen, että minun kuuluukin elää vain tässä hetkessä, koska kaikki hyvä voidaan ottaa ja otetaan minulta pois.

On siis ajanhukkaa suunnitella tulevaa. Ehkä en ansaitse kestävää onnea. Tai sitten maksan jotain karmavelkaa koko elämäni.

Kahdeksan kuukautta Körden vaikutuspiirissä on tehnyt sen, että olen alkanut epäillä itseäni ja omia kokemuksiani.

Mitä jos Körde onkin normaali ja minä olen se epävakaa sekopää, joka aiheuttaa kaiken draaman?

Tiedän, että minussa on epävakaata ja vaativaa persoonallisuutta. Olen todella ailahteleva. Tunteet ja hormonit vievät minua sata-nolla. Minua on sanottu vaikeaksi ja draamanhakuiseksi, minkä myös allekirjoitan en täysin, mutta osittain. Ja olen elänyt melkein koko elämäni yksin.

Onko ihme, jos kaikki suhdeyritykseni ovat katastrofeja?

Sunnuntaina lähden vuorokaudeksi Körden seuraksi, kun hän on työreissussa toisessa kaupungissa. Mietin ehdotusta reilun päivän ja laitoin omat työkuvioni jälleen kerran uusiksi, että voin lähteä reissuun. Silti sain kuittailua siitä, miten en koskaan vaan heittäydy ja lähde saman tien juttuihin mukaan.

En haluaisi hieroa työtäni Körden naamaan yhtään sen enempää kuin on pakko, mutta tosiaan, kyllähän tässä molemmat tekevät töitä. Ei vain Körde. Tarkoitan, että ihan kaikkea ei voi kuitata sillä, että minä en koskaan tee spontaanisti mitään.

Sanoin Kördelle äsken, että kun laitat minut samalla sekunnilla päättämään jotain, se on sama kuin hänen pitäisi harkita jotain asiaa vaikka edes muutama tunti. Ei vitussa tapahdu koskaan, mies vastasi.

Vielä muutama kuukausi sitten olin huolissani, kun Körde sanoi, etten sovi hänen maailmaansa. Otin sen niin, että minun täytyy muuttua, että hän voisi olla kanssani. Pikkuhiljaa olen alkanut tajuta, että ei ole pelkästään kyse siitä, sovinko minä Körden elämään, vaan sopiiko hän minun.

Haluanko oikeasti miehen, johon en voi luottaa ja jonka seurassa epäilen jatkuvasti itseäni? Muista pikkujutuista puhumattakaan.

Mutta. Sunnuntaina aivot narikkaan edes hetkeksi.

Körde soitti eilen. Hän halusi kertoa yhdestä vaaratilanteesta, johon oli joutunut kesken työvuoron. Mies oli selvinnyt tilanteesta onneksi ehjin nahoin.

Körde kertoi ikävöivänsä minua ja häpeävänsä käytöstään. Hän oli taas odottanut, että ottaisin häneen yhteyttä. Kysyin, miksi minä ottaisin yhteyttä, kun hän on se, joka katkaisi välit.

Körde väitti edelleen, ettei muista katkaisseensa välejä. Eipä sillä sinällään mitään väliä ole.

Sanoin Kördelle, että ymmärrän, ettei hän voi sietää työtäni. Tällä kertaa mies oli sitä mieltä, että työ ei ole mikään ongelma. Eikä minun työni ole syy siihen, että hän pelkää tauteja eikä halua koskea minuun.

Oikea syy (kaikkeen?) on se, että hänellä on edelleen lääkkeistä johtuvia erektio-ongelmia eikä hän kestä sitä tilannetta. Tämän ongelman kanssa olemme eläneet alusta asti eikä se ole ollut minulle mikään kynnyskysymys.

Ikään kuin sivulauseessa mies myönsi olevansa lääkekoukussa.

Sanoin Kördelle, että epäilin lääkeriippuvuutta jo siinä kohtaa, kun hän ensimmäisen kerran mainitsi, mitä kipulääkettä syö. Kysyin, miksi hän ei ole voinut tuotakaan asiaa minulle heti alussa kertoa. Körde vastasi, että lääkeriippuvuutta ei ole ollut helppoa itsellekään myöntää.

Juttelimme jonkin aikaa asioista. Sanoin Kördelle, että hänen puheensa ja tekonsa eivät täsmää koskaan. Ja että jatkuvat anteeksipyynnöt eivät toimi, kun käytös ei koskaan muutu.

Körde toivoi, että voisimme käydä vaikka kahvilla, kun hän jossain kohtaa palaa työreissultaan. Lupasin harkita asiaa.

Tiedän faktat, mutta jokin vetää minua jatkuvasti Körden luokse. Tiedän, etten voi luottaa häneen koskaan. Kaikki salaisuudet eivät ole tässä, vaan aina tulee lisää juttuja, joista hän ei ole kertonut. Miehen mieliala vaihtelee en edes tiedä minkä mukaan, mutta vaihtelee niin, ettei siinä pysy kukaan perässä. Työni on aina joko täysin fine tai täysin helvetistä, enkä koskaan voi ennalta tietää, kumpaa se on. Paitsi jos olen työkeikalla.

Kun tiedostan nuo tosiasiat, pitäisi tajuta juosta ja lujaa. Miksi kiusaan itseäni? Miksi ripustaudun mieheen, joka kohtelee minua huonommin kuin kukaan tähän mennessä?

Tänään tein hetkellisen välirauhan itseni kanssa ja yritän olla armollisempi itseäni kohtaan. Olen väsynyt tuntemaan jatkuvaa syyllisyyttä siitä, etten pysty päästämään Kördestä irti.

Tilanteet jatkuvat niin kauan kuin niistä on jotain opittavaa. Selkeästi tämä Körde-kuvio on vielä kesken. Täytyy vaan toivoa, että oma mielenterveys kestää.

Körde otti minuun maanantaina yhteyttä. Hän kysyi, puhunko vielä hänelle. Mies olisi halunnut tavata ja vaihtaa pari sanaa. Onneksi olin ehtinyt alta pois junaan ja toiselle paikkakunnalle, niin oli helppo kieltäytyä.

Körde oli vetänyt perseet juhannuspäivänä. Hän oli vittuillut kaikki yhteystietonsa läpi ja antanut palaa oikein kunnolla. Juoppohulluus kulkee suvussa, hän kertoi.

Ilmeisesti perseet osuivat siihen samaan kohtaan, kun hän laittoi minulle reilu viikko sitten aamuyöllä viestiä ja katkaisi välit.

Kyselin hieman ja sain sellaisen vaikutelman, että Körde ei muistanut lopettaneensa meidän juttuamme. En ole varma, kiinnostaako minua enää, mikä on totuus. Luulen, että joka tapauksessa totuus on minulle eri kuin Kördelle.

Körde kirjoitti, että hänellä on ollut kunnon työmaa korjailla välejä ihmisiin ja selittää käytöstään. Minuun hän näköjään otti yhteyttä viimeisten joukossa. Tai en tiedä, miten muuten se selittyy, että hän ehti olla reilun viikon hiljaa.

Jos minä olisin mies parisuhteessa ja perseilisin kännissä, pitäisin todella huolen, että korjaisin välit ensimmäisenä kumppanini kanssa. Vittu ensimmäisenä. Ja heti. Tekisin kaikkeni, että toinen tajuaisi, miten pahoillani ja katuvainen olen.

Nyt kun olin pari päivää oikeasti tärkeiden ihmisten seurassa ja elämässä ainutkertaisia hetkiä, alan ehkä pikkuhiljaa tajuta ja hyväksyä, että en koskaan saa Kördeä. Se mies vaan ei halua minua elämäänsä. Niin yksinkertaista. Puhua hän kyllä osaa, mutta tekojen tasolla ei tapahdu yhtään mitään.

Siskon perheellä on nyt tosi raskasta. Minua ahdistaa seurata vierestä, kun en voi tehdä muuta kuin tyyliin tarjota rahaa, jos sillä saa jotain ratkaistua. On paljon helpompi kärsiä itse kuin seurata muiden kärsimystä.

Nyt jos koskaan toivoisin, että olisi joku oma tyyppi vierellä tukemassa ja kuuntelemassa. Ei tarvitsisi edes sanoa tai tehdä mitään, olla vaan vierellä. Sitten kun mietin, että Kördestä pitäisi olla tuohon kaikkeen, niin en pysty edes kuvittelemaan sitä mahdolliseksi.